piirtää piirtää

Myy, mul ei oo tääl 8G:s skanneria:(( yhyy.

Ajattelin käydä tänään läpi venäjän koko kieliopin. Musta tuntuu et yliarvion itteeni.

Kävin kävelyllä. Löysin mahtavia salaisia telttailu paikkoja sekä yhden mahtavan salaisen nuotio paikan(sekä yhden laillisen)! Haluan lähteä teidän kanssa telttailemaan! Tuskin maltan odottaa kesää! Vielä kun olis töitä tiedossa...

En toki ole lopettanut koulun ulkopuolella piirtämistä, mutta skannerittomuuteni vuoksi koen tarpeelliseksi päivittää tätä gulahtanutta blogiani jollakin tavoin! Kirjoituksia! Lyhyitä katkelmia illoistani, eivät kuitenkaan suoraan omasta elämästäni (kirj.huom.)! Mahtipontisia ja tahallisen aistikkaita yritelmiä, пожалуйста.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Onko toi nyt se malka?
Näkökenttäni keskellä kulkee sininen viiva. Käännän päätäni ja se peittää horisontin. Ihmisillä ei ole päitä. Keskustellessa en näe toisen silmiä. Talot katkeavat kahtia. Ylä- ja alaosiin jakautunut maailmani ei ole kuitenkaan mustavalkoinen. Odotan, kunnes olen tarpeeksi vanha sellaiseen.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sumussa kuljen päivisinkin. Silmät vinossa vedestä ja valosta. Ehkä onkin parempi antaa asian olla näin.
Saattaisin ahdistua, jos vastaantulevat tulisivat liian lähelle.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ihmisen keskeltä kulkee putki, jossa on jauhoa sisällä. Jauho on kellertävää ja vaikuttaa vaihtelevasti ihmisen tunteisiin ja haluihin. En enää muista miksi se on näin, mutta luulisin kuulleeni siitä kauan sitten eräältä vanhalta mieheltä.
Oliko se Jumala?
En usko, sillä Jumalan luomilla ihmisillä ei ollut tarinan mukaan selkärankaa eikä putkea, vaan ainoastaan kylkiluita.
Vai miten se nyt oli?

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tänään kuulin, että rakkaus on jumalasta. Jos jumalaa ei ole, ei ole rakkauttakaan. Nyt minulla on ongelma; pitäisikö lopettaa jompikumpi, rakastaminen tahi jumalan kieltäminen?

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Laatikon varjo suurenee. Se kiipeää sivusuuntaisesti kohti huoneen nurkkaa, sitä kuitenkaan tavoittamatta, sillä aurinko lähtee aina uudelle kierrokselle.

Kuten minäkin.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

He seisoivat alastomina, hiukset takkuisina tien varrella ja odottivat linja-autoa. Heillä oli käsissään pieniä erivärisiä paperi lappusia. Niillä he maksoivat matkansa.

Ei oltu ennen nähty sellaista joukkoa, joka neulasia ja hiirenvirnaa hiuksissaan tulisi pelkällä läsnäolollaan kertomaan sellaisia tarinoita. Naiset huusivat totuuksia ja sylkivät pölyisiä nurkkia jälleen kiiltäviksi. Naamat loistaen he lauloivat ja kertoivat elämästään kaukaisessa saaressa.
He eivät olleet tulleet kertomaan Jeesuksesta eivätkä armosta, niille he vain nauraen kohauttivat olkiaan, ja silti ihmiset lakosivat heidän jalkojensa juureen ja suutelivat heidän pyöreitä polviaan.

Tuon lyhyen, ei edes tuntia kestäneen ajomatkan aikana kanssamatkustajat repivät hiuksensa auki ja työnsivät päänsä ulos ikkunoista, vuoronperään itkien ja nauraen ohikiitävään ilmavirtaan.
Näin teki myös Nikita. Nuori tyttö joka oli matkalla Pietarista Helsinkiin.